No vastahan minä tätä päivitin...

Hupsistakeikkaa! Nyt on huhtikuu, ja edellinen päivitys taisi olla... lokakuussa? Whatever...

Joo, mökkiä on laitettu. Tänään kävi rakennustarkastaja tekemässä sijainti-, rakenne-, hormi-, käyttöönotto- ja loppukatselmuksen tuolle kesäsaunalle, jota olemme siis käyttäneet jo... hetkinen.. kaksi (2) vuotta. Eipä tuo mitään virkannut, ihaili maisemaa ja oli tyytyväinen Harvian omille kiukailleen ja kaminoilleen hyväksyttämästä "kevyestä suojauksesta". Kerroin kyllä jo etukäteen pahoittelevalla äänellä, että ihan on luvatta sitä kyllä jo käytetty tässä... :(.

Tuon sijaintikatselmuksen puuttuminen ei tosin ole ihan oma vika; aikoinaan, kun kopperon pystytys alkoi olla ajankohtainen, hyvä ystäväni Antti (se raskasaskelinen) pääsi yllättäen auttamaan tontille pariksi päiväksi. Rinteeseen piti kaivaa ojat, joiden pohjalle piti laittaman soraa, jonka päälle betonilaatat, joiden päälle sitten pilariharkot. Arvelin kyseessä olevan rankan homman, joten Antin apu tahdottiin ottaa vastaan. Vaan kun ei saisi ruveta valamaan (no eihän sitä loppujen lopuksi oikeastaan valettu mitään) ennen sijaintikatselmusta ym. byrokratiaa. No, puhelin kouraan ja paikallinen (mökki sijaitsi silloin vielä pienessä kymenlaaksolaisessa kunnassa, nythän se on suuressa kymenlaaksolaisessa kaupungissa) rakennustarkastaja linjalle ja kysymään, notta "voidaanko ruveta laittamaan saunaa paikoilleen". Tarkastajalta yksi kysymys: "No kuinkas lähelle sitä rantaa ajattelitte sen saunan laittaa?", johon vastaus: "mitattu tasan se 15 metriä, mitä kaava vaatii", johon tarkastaja totemaan: "joo siitä vaan laittakaa pystyyn, katotaan sitten myöhemmin!".

(Jälkikäteen tarkastajan puheita ajatellen ja naapurin saunan sijaintia tutkaillen tuli mieleen, että jos sen tarkastajan olisi kutsunut paikalle, sen saunan olisi ehkä saanut lähemmäksikin rantaa laittaa. Ja jälkikäteen: se perustusojien kaivaminen oli aivan s..tan...inen homma. Jääkausi näköjään kiusaa nykyihmistä yhä edelleen. Kaikkia kiviä ei saatu edes väännettyä kaivannosta ylös halkomatta niitä ensin.)

Ja katsoi tarkastaja myös mökin rakenteet ja hormit. Kuvassa takkakaminawhateveryouwanttocallit ja hormi viime syyskuulta, eli sisätilat on kyllä jo vähän paremmalla tolalla.

Sisätilat viimeistelemällä ja sähköt tarkastamalla saadaan käyttöönottolupa, eli ehkäpä juhannuksesta päästään viettämään ihan kesälomaa. Työt jatkukoot sitten syksyllä.

Ja tässä on sitä lennonjohtotornia/majavapassikoppia/parvea... Panelien saumat ei käy yksiin, kun loppui alkuperäinen paneli, ja rautakaupasta tilattu, koodien mukaan "samanlainen paneli" ei sitten ihan samanlaista ollutkaan.

Nyt on viikko lomaa, vaimoke lähti siskojensa kanssa Kanarialle, minä jäin kissavahdiksi. En lähtenyt mukaan, vaikka olisin voinut. Kolme siskosta, toisella kaksi ja toisella yksi alle 8-vuotias tyttö mukana; en ehkä olisi tuntenut oloani täysin vapautuneeksi.  Vahdittavat alla:


 Tässä vanha herra (14v) Eetu lempipaikallaan, eli käynnissä olevan astianpesukoneen päällä. Eetu ei muuten ole lihava, vaikka kuvasta voisi niin päätellä, vaan hän on oikein jäntevä. Eetu on lempinimi, oikea nimi on Edgar Hoover. Nimensä Eetu sai kehräämisestään, joka on kovaäänistä kuin vanhalla Hoover-imurilla. Josta siis Edgar Hoover. Eli Eetu. Ajattelen muuten hyvin suoraviivaisesti.

Ja tässä neiti Viivi. Kyseessä siis lempinimi, oikea nimi on Vivien Leigh. Nimi ei tule viiksistä, jotka päihittävät jopa DDR:n urheilijattarien vastaavat, vaan nimi tulee neitimäisyydestä, lähinnä pikkutarkasta peseytymisestä ja erityisen pikkutarkasta manikyyristä, jonka ansiosta Viivillä on aina erittäin terävät ja puhtaat kynnet. Eikä Viivi ole koskaan raapaissut ketään ihmistä. Äitini aussia Viivi aikoinaan raapaisi kirsuun, kun mokoma kojootti tunkeutui neidin comfort zonelle. Viivi on arviolta Eetua vähän vanhempi, tarkkaa ikää ei tiedetä. Viivi on aikuisena löydetty ja toimitettu Hesylle, josta Eetukin on pentuna meille haettu.

Tämä vapaa kulunee nopeasti. (Paitsi tänäänhän ei ollut lomaa, kun piti mennä tontille tarkastajaa tapaamaan ja vastaanottamaan keittiön työtasoja, jotka tulivat Saksasta ja jotka ovat jo toinen lähetys, koska ensimmäinen lähetys sisälsi tasot, jotka olivat väärän mittaiset, koska ruotsalaisessa huonekaluhel.....ä henkilökunta ei näköjään tiedä, minkämittaisia tasoja heidän kalusteidensa päälle pitää laittaa, ja jotka olivat jo hukassa useamman päivän, niin että kukaan Suomessa ei tiennyt, missä tasot ovat, kunnes ne ilmaantuivat tyhjästä ilmasta ja ystävällinen Itellan ajojärjestelijä (jonka vika eikä hänen työnantajansakaan vika lähetyksen myöhästyminen ei ollut) soitti juuri, kun olin lähdössä tontille, ja hän kysyi, että sopisiko toimittaa, ja sopihan se, ja joskus muuten jätän tarkoituksella pisteet pois, vähän kuin joillan nettifoorumeilla jotkin ihmiset jättävät pisteet pois kaikesta, mitä he kirjoittavat ja alla on kuva, jossa on pieni pätkä tasoa, joka on sekin väärän mittainen)

Jos jaksan, irrotan tämän vapaan aikana tuon perintöveneen (vaimokkeen enolta peritty) moottorista kaasuttimet ja putsaan ne, niihin jäi bensat sisään ja tyhjäkäyntisuuttimet on tukossa. 

Ja jos vaikka ehtisi ampumaan! Laitoin Mosse 930:n SRA-kuosiin, vaikka kyllä sillä kiekkojakin tuossa kuosissa vielä ampuu. Ja saa taas sitä ansaitsematonta rispektiä/ylenkatsontaa radalla, jossa pörrää jos jonkintasoista mestaria. Toisena projektina olisi löytää hyvin käyvä lataus M1A:lle, toistaiseksi latauksen/patruunan löytymiseen on ollut esteenä aikoinaan Kirkkonummen Erävarusteelta ostettu tolkuton kasa Sakon 129A-luoteja, á 29 penniä, joita on ihan pakko käyttää.

Niin että onhan tässä taas tekemistä...

Taulu (c) mun mutsi.