Vihdoin näyttää siltä, että tämä 15 vuoden työrupeama tässä työpaikassa loppuu!
Tuossa on pieni positiivinen vire. Kun nykyinen työnantajani myi kaksi pääliiketoiminta-aluettaan VTT:lle, ei kovin pieneksi kutistuneessa organisaatiossa riittänyt töitä tällaiselle IT-monitoimiosaajalle. Irtisanomisia luvattiin ensin 2009 kesäksi, sitten, kun integraatio VTT:hen venyi, niin irtisanomisia siirrettiin syksyksi. Ja sitten loppuvuoteen. Ja sitten alkuvuoteen, kunnes lopulta ne siirtyivät viikko kerrallaan eteenpäin. Eli tässä on löysästi kiikuttu jo yhdeksän kuukautta.
Mutta nyt on irtisanomiset toimitettu, ja viimeinen maanantai käynnissä. Pieni huoli tulevaisuudesta on toki, mutta onneksi 6 kuukauden irtisanomisaika ilman läsnäolovelvoitetta antaa hieman turvaa. Ehkä tämä vaihe tuli juuri oikeaan aikaan, tässä alkoikin olla jo aika ryytynyt. Vuorotteluvapaan haku olisi ollut varmastikin edessä lähitulevaisuudessa anyways.
Nyt vain odotetaan, että lumet sulavat ja pääsee ampumaradoille! Ja mökki pitäisi rakentaa loppuun, nyt voisi tehdä sen loppurykäisyn, lattialaudat paikalleen, kattoon taidan laittaa puhallus-ekovillan. Ja vessan lattia pitää valaa, ja takan perustukseen vielä betonilaatta. Eli onhan sitä tässä tekemistä...
maanantai 29. maaliskuuta 2010
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Lottovoitto
http://www.youtube.com/watch?v=jYYb788g1hU
"Täällä lapset tappaa toisiaan
ja sit sanotaan, et oishan se hienoo jos näin ei ois
Tää on silti lottovoitto,..."
Niinpä niin...
90-luvun alussa minulla oli työkaverinani saksalainen Tim. Tim on ydinvoimalainsinöörin poika, vietti lapsuutensa Brasiliassa opiskeli mm. Floridassa. Tim on naimisissa suomalaisen kanssa, ja pariskunta rakensi yhteistä elämäänsä Suomeen. Tim joutui asioimaan laitosten, virastojen ja virkamiesten kanssa; tarvittiin lupia työntekoon ja oleskeluun, piti saada amerikkalainen tutkinto hyväksytettyä Suomessa jne. Internethän oli tuolloin Suomessa jotain uutta, eikä e-hallinnosta kukaan osannut edes uneksia, joten kuponkijumppa oli melkoinen; ei toki suomalaisen, suomea ymmärtävän ja aina täällä asuneen silmissä mitenkään mahdoton. Vaan Tim ei Suomea ymmärtänyt, eikä ollut täällä asunut kuin pari vuotta...
Eräänä päivänä Tim oli todella väsyneen oloinen. Hän oli käynyt kirjeenvaihtoa suomalaisten virkamiesten kanssa. Turhautumisensa ja väsymisensä hän purki sanoiksi tapaan: "Finland is such a corrupted country, really!". Minä suorastaan suutuin moisesta väitteestä, kaverihan oli asunut Brasiliassa, miten voi vielä Suomea väittää korruptoituneeksi.
Tänä päivänä tiedän, mitä Tim tarkoitti. Tim ei tarkoittanut rakennustarvikekuormia, lentolippuja tai vaalitukia. Tim huomasi, että Suomessa huippuvirat miehitetään -ei pätevimmillä, vaan- sopivimmilla henkilöillä (poliittiset virkanimitykset ovat tietty asia aivan erikseen). Kansliapäälliköiksi valitaan henkilöt, joilla on oikeat suhteet ja oikea, jos nyt ei jäsenkirja, niin ainakin aate- ja arvomaailma, ja valitsijoina ovat poliitikot, jotka ovat lojaalisia puolueelleen ja puolueen arvoille... Politiikan Hyvä Veli-järjestelmä valuttaa sitten tämän hyvän alaspäin; kansliapäälliköt imevät mukaansa omat Hyvät Veljensä tai Sisarensa johtajiksi, pääsihteereiksi jne, jotka puolestaan imevät mukaan omat päällikkönsä. Näin organisaatio täyttyy muodollisesti pätevistä, mutta näkemyksiltään selkeästi homogeenisistä virkamiehistä, jotka, ainakin Timin kokemusten mukaan, käyttävät valtaansa juuri siten, kuin voi odottaa henkilöiltä, jotka ovat saaneet hyvän virkansa ilman omia ponnisteluja.
Joku viisas on joskus sanonut, että jokaisella kansalla on juuri sellainen hallinto, kuin se ansaitsee. Tämä taitaa olla totta. Edustuksellisen demokratian ongelma on sen edustuksellisuus. Päätösvalta asioista annetaan ihmisille, jotka edustavat puoluettaan, eivät äänestäjiään. Kaikki eduskuntavaaleissa äänestäneet tietävät, että omaksi ehdokkaaksi valikoituu henkilö, joka on eniten samaa mieltä niistä asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä sillä hetkellä. Yksien vaalien aikaan työttöminä olevat ihmiset äänestävät seuraavissa vaaleissa eri tavalla, jos he ovat työllistäneet vaalikauden aikana itsensä ja ryhtyneet yrittäjiksi. Jos vaalikauden aikana jokin tärkeä asia nousee esille, sanotaanko nyt vaikkapa, ihan hihasta vetäisemällä, aselakiuudistus, niin sinun kantaasi asiaan edustaa loppujen lopuksi se puolue, jonka ehdokaslistalla olevaa henkilöä äänestit edellisissä vaaleissa. He edustavat sinua, he päättävät, mikä on sinulle parasta, sen vallan olet joutunut heille antamaan. Tässä maassa ei päästä "neuvoa-antavaa kansanäänestystä" lähemmäksi todellista demokratiaa. Erityisen tärkeistä asioista päätettäessä mielipiteesi merkitys vaihtelee siis välillä "ei voida sellaisenaan ottaa huomioon = väärin äänestetty" - "kansanäänestys antoi selkeän signaalin päätöksen tekijöille = oikein äänestetty".
(Ja alahan pullikoimaan ääneen, niin vastaukseksi saat "kannattaa muistaa, millä mandaatilla me tässä mennään!")
"Täällä lapset tappaa toisiaan
ja sit sanotaan, et oishan se hienoo jos näin ei ois
Tää on silti lottovoitto,..."
Niinpä niin...
90-luvun alussa minulla oli työkaverinani saksalainen Tim. Tim on ydinvoimalainsinöörin poika, vietti lapsuutensa Brasiliassa opiskeli mm. Floridassa. Tim on naimisissa suomalaisen kanssa, ja pariskunta rakensi yhteistä elämäänsä Suomeen. Tim joutui asioimaan laitosten, virastojen ja virkamiesten kanssa; tarvittiin lupia työntekoon ja oleskeluun, piti saada amerikkalainen tutkinto hyväksytettyä Suomessa jne. Internethän oli tuolloin Suomessa jotain uutta, eikä e-hallinnosta kukaan osannut edes uneksia, joten kuponkijumppa oli melkoinen; ei toki suomalaisen, suomea ymmärtävän ja aina täällä asuneen silmissä mitenkään mahdoton. Vaan Tim ei Suomea ymmärtänyt, eikä ollut täällä asunut kuin pari vuotta...
Eräänä päivänä Tim oli todella väsyneen oloinen. Hän oli käynyt kirjeenvaihtoa suomalaisten virkamiesten kanssa. Turhautumisensa ja väsymisensä hän purki sanoiksi tapaan: "Finland is such a corrupted country, really!". Minä suorastaan suutuin moisesta väitteestä, kaverihan oli asunut Brasiliassa, miten voi vielä Suomea väittää korruptoituneeksi.
Tänä päivänä tiedän, mitä Tim tarkoitti. Tim ei tarkoittanut rakennustarvikekuormia, lentolippuja tai vaalitukia. Tim huomasi, että Suomessa huippuvirat miehitetään -ei pätevimmillä, vaan- sopivimmilla henkilöillä (poliittiset virkanimitykset ovat tietty asia aivan erikseen). Kansliapäälliköiksi valitaan henkilöt, joilla on oikeat suhteet ja oikea, jos nyt ei jäsenkirja, niin ainakin aate- ja arvomaailma, ja valitsijoina ovat poliitikot, jotka ovat lojaalisia puolueelleen ja puolueen arvoille... Politiikan Hyvä Veli-järjestelmä valuttaa sitten tämän hyvän alaspäin; kansliapäälliköt imevät mukaansa omat Hyvät Veljensä tai Sisarensa johtajiksi, pääsihteereiksi jne, jotka puolestaan imevät mukaan omat päällikkönsä. Näin organisaatio täyttyy muodollisesti pätevistä, mutta näkemyksiltään selkeästi homogeenisistä virkamiehistä, jotka, ainakin Timin kokemusten mukaan, käyttävät valtaansa juuri siten, kuin voi odottaa henkilöiltä, jotka ovat saaneet hyvän virkansa ilman omia ponnisteluja.
Joku viisas on joskus sanonut, että jokaisella kansalla on juuri sellainen hallinto, kuin se ansaitsee. Tämä taitaa olla totta. Edustuksellisen demokratian ongelma on sen edustuksellisuus. Päätösvalta asioista annetaan ihmisille, jotka edustavat puoluettaan, eivät äänestäjiään. Kaikki eduskuntavaaleissa äänestäneet tietävät, että omaksi ehdokkaaksi valikoituu henkilö, joka on eniten samaa mieltä niistä asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä sillä hetkellä. Yksien vaalien aikaan työttöminä olevat ihmiset äänestävät seuraavissa vaaleissa eri tavalla, jos he ovat työllistäneet vaalikauden aikana itsensä ja ryhtyneet yrittäjiksi. Jos vaalikauden aikana jokin tärkeä asia nousee esille, sanotaanko nyt vaikkapa, ihan hihasta vetäisemällä, aselakiuudistus, niin sinun kantaasi asiaan edustaa loppujen lopuksi se puolue, jonka ehdokaslistalla olevaa henkilöä äänestit edellisissä vaaleissa. He edustavat sinua, he päättävät, mikä on sinulle parasta, sen vallan olet joutunut heille antamaan. Tässä maassa ei päästä "neuvoa-antavaa kansanäänestystä" lähemmäksi todellista demokratiaa. Erityisen tärkeistä asioista päätettäessä mielipiteesi merkitys vaihtelee siis välillä "ei voida sellaisenaan ottaa huomioon = väärin äänestetty" - "kansanäänestys antoi selkeän signaalin päätöksen tekijöille = oikein äänestetty".
(Ja alahan pullikoimaan ääneen, niin vastaukseksi saat "kannattaa muistaa, millä mandaatilla me tässä mennään!")
Näpertelyä...
Kaapissa on ruma ase, parkeroitu Norinco 1911. Minulle on tärkeää, että aseet ovat tarkkoja, ulkonäöllä ei ole silloin merkitystä. Norinco ei ole tarkka, joten pääasiallisesti se on vain 'ruma'.
Voisin sen vaihtaa pois, parempaan .45 Autoon, mutta kun nykyinen lupapolitiikka nyppii, kestää ja maksaa luvattoman paljon, niin en jaksa. Tulisi vain paha mieli moneksi päiväksi. Nykyinen lupapolitiikka mahdollistaisi Norincon uudelleenrakentamisen -laadukkaillakin osilla- kevyellä byrokratialla, mutta kun Norinco on jo minun silmissäni 'ruma', niin siitä tulisi kallis ruma Norinco meikattuna. Ja mistä sitä tietää, vaikka ottaisivat nuo aseet, tarkat ja rumatkin, pois vielä tässä.. :(.
Onneksi olen pikku hiljaa pääsemässä eroon säälistäni aseita kohtaan. Nyt uskallan jo käyttää viilaa tai dremeliä, ainakin näihin budjettiaseisiin. Uudenveroista Sako M78:ani tai 90-luvun alun Springfieldin M1A:tani en kyllä vielä suostu muokkaamaan, ainakaan ilman mahdollisuutta palata alkuperäiseen... Ja kun ei ampumaankaan oikein pääse, niin olen sitten kevyellä budjetilla 'säätänyt' Norincoa, ihan huvin vuoksi ja oppiakseni. Eilen päätin vaihtaa etutähtäimen. Alkuperäinen oli ehkä hieman pieni minun makuuni, muistuttaen lähinnä valupursetta. Uusi tähtäin ei montaa euroa maksanut. Joten Dremel käteen, vähän materiaalia pois tähtäimen alapuolelta, ja sitten vain etutähtäin nitkutellaan irti.. ja *****! Kuva on huono, mutta siitä selvinnee, että se tähtäin katkesi.
Onneksi minulla on kohtuullisen pitkä pinna ja näpertelijän vikaa; en siis ottanut isompaa työkalua, vaan kärsivällisesti poistin jämät.. näpertelemällä. Uuden tähtäimen asennus ei sitten vienyt montaakaan minuuttia aikaa. Uusi tähtäin on huomattavasti korkeampi kuin alkuperäinen, joten takatähtäin pitää vielä hankkia. Täytynee väliaikaisratkaisuksi laittaa aseen mukana tullut "laita-tämä-LPA-kiinni-siksi-aikaa-kun-käyt-laitoksella-näyttämässä-asettasi" (ostin Norinconi aikana, jolloin tarkkuusammuntaperusteella hankitussa aseessa piti hankittaessa olla säädettävä takatähtäin, vaikka sitten LPA, jonka yhteys tarkkuusammuntaan on tosin jäänyt minulle arvoitukseksi).tiistai 16. maaliskuuta 2010
Ärsyttää..
- Miksi pitää risteyksissä koukkia? Siis käännyttäessä pitää sitä käännöksen kaarta laajentaa koukkaamalla ensin kääntymissuuntaa vastaiseen suuntaan, käytännössä viereiselle kaistalle. Siis henkilöautolla! Kun risteys on insinöörien ja muiden viisaiden toimesta siten suunniteltu, että siitä kääntyy raskas yhdistelmä koukkimatta, niin miten se Volvo tai Corolla ei siitä taivu? Joskus vielä jätän väistämättä koukkijaa. Ihan vaan, koska ärsyttää.
- Miksi Suomessa ei voi talvella harrastaa ampumista? Tai tietty voi, satunnaisissa paikoissa, satunnaisia lajeja. Mutta miksi ei talvisin voi lähteä ampumaradalle eväiden kera rentoutumaan, nauttimaan kauniista talvisäästä ja vaikka kehittämään sitä oikeaa ampumataitoa (sitä sellaista, mitä käytetään, kun ampumapaikalla ei ole betonipöytää ja hiekkasäkkejä). No tietysti siksi, että teitä ei talvisin ampumaradoille aurata! Ja miksi aurattaisiinkaan, kun se res.yhdistyksen pienoiskivääri- ja -pistoolirata, joka sijaitsee metsässä, motocrossradan vieressä, on suljettu joulu- ja tammikuun. Ja se on suljettu, koska joulu-tammikuussa on jonkun päässä joulurauha, jota motocrossradan melu ei onneksi riko, ja erityisesti on rata suljettu, koska talvella sinne ei aurata tietä. Varsinkaan ei aurata, jos ei ole lunta maassa, ja sehän on kiinni se rata anyways. Helmikuussa rata aukeaa, koska silloin tie viimeistään on lumen peittämä, eikä tietä aurata. Arvatkaa, ärsyttääkö.
- Miksi Suomessa ei voi talvella harrastaa ampumista? Tai tietty voi, satunnaisissa paikoissa, satunnaisia lajeja. Mutta miksi ei talvisin voi lähteä ampumaradalle eväiden kera rentoutumaan, nauttimaan kauniista talvisäästä ja vaikka kehittämään sitä oikeaa ampumataitoa (sitä sellaista, mitä käytetään, kun ampumapaikalla ei ole betonipöytää ja hiekkasäkkejä). No tietysti siksi, että teitä ei talvisin ampumaradoille aurata! Ja miksi aurattaisiinkaan, kun se res.yhdistyksen pienoiskivääri- ja -pistoolirata, joka sijaitsee metsässä, motocrossradan vieressä, on suljettu joulu- ja tammikuun. Ja se on suljettu, koska joulu-tammikuussa on jonkun päässä joulurauha, jota motocrossradan melu ei onneksi riko, ja erityisesti on rata suljettu, koska talvella sinne ei aurata tietä. Varsinkaan ei aurata, jos ei ole lunta maassa, ja sehän on kiinni se rata anyways. Helmikuussa rata aukeaa, koska silloin tie viimeistään on lumen peittämä, eikä tietä aurata. Arvatkaa, ärsyttääkö.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)