Plääh...

Taas on aika kulunut käytännössä tyystin mökin parissa. Alakerran lattia on viimein valmis; ajattelin lähteä huomenna taas "maalle" (asumme maalla, ja nyt kuntaliitosten myötä mökkimme on kaupungissa... :I ) tekemään parven lattian. Vinkkinä muuten ihmisille, jotka mökkipakettia ovat hankkimassa: se lattialauta saattaa olla jotain käsittämättömän vinkuraa peräkylän höyläämön omistajatyönjohtajatyömiehen puolikännissä höyläämää... ja jos se kaiken kukkuraksi ei ole päätypontattua, niin hartiapankkirakentajat varokaa! Se on erinomaisen kittumaista laittaa paikoilleen. Meillä oli varastoinnin suhteen käynyt pieni moka, ja osa lattialaudoista oli tuhoutunut, joten kävin ostamassa rautakaupasta määrämittaista, nätisti paketoitua päätypontattua lattialautaa parisataa metriä. Sen laudan asentaminen käy vähintään tuplanopeudella siihen peräkylälautaan verrattuna...

En ole ehtinyt juurikaan edes ampumaan. Ja se paikallinen pienoiskivääri ja -pistoolirata on TOISTAISEKSI SULJETTU! Vtustnaprkl. Ilmeisesti jotain ympäristölupaan liittyvää muutosrakentamista luvassa... No, ei voi mitään, kaupallisiakin ratoja on onneksi, ja onhan siellä mökkikaupungissa myös käyttökelpoinen rata. Kerran-pari olen ampumaan ehtinyt, ja keskityin pääasiassa pienoispistooliharjoitteluun. Tein Buckmarkiini legendaarisen "Heggis-flipin", ja taisin jopa hieman säikähtää ensimmäistä laukausta, kun olin autuaasti unohtanut, että tuo muutos tuli tehtyä. Parisataa laukausta punapistetähtäimellä varustetulla Buckmarkilla, aina lippaallinen niin nopeasti, kuin kelvollisella tähtäyskuvalla sai laukaisun aikaiseksi, eli yhdellä henkäyksellä. Olisiko mennyt kaksi laukausta koulutaulun mustalta ulos 25 metrin matkalla, ja ehkä 80% oli kasiringin sisäpuolella. Ja sitten lopuksi pari lippaallista 9mm:n perus-Tankulla, ja raaka putoaminen maanpinnalle. Joko en kerta kaikkiaan osaa ampua isompikaliberisella (ei kyllä pitäisi olla rekyylikammoa), tai sitten tuo yksilö on täysi susi. Harmi sikäli, että kaikista kokeilemistani pistooleista juuri Tankku sopii ehdottomasti parhaiten käteeni...

Ja se 10/22 sitten.. Rugerhan on siirtynyt "kestävämpään" liipaisinkoneiston materiaaliin, eli muoviin. Ratkaisun erinomaisuutta esitellään videolla, jossa liipaisinkaaren päälle tiputetaan sopiva paino, ja vanha kevytmetallivaluinen kaari napsahtaa poikki, kun taas uusi muovinen kestää! Hurraa!! Syy siihen, miksi liipaisimenkin pitää olla muovia, jää hämärän peittoon. Mutta ihan oikeasti: Jos varmistimen unohtuessa päälle liipaisinta painettaessa ensimmäinen ajatus on, että onpa venyvä ja raskas laukaisu, niin jotain on pielessä! Se liipaisin oikeasti antaa periksi... Ja siihen muoviseen koneiston runkoon on liipaisimen palautusjousen ja -plungerin kolo liipaisinkaaren takaosassa porattu jälkikäteen... liipaisinkaaren sivusta! eli jousi ja plungeri ovat vinossa liipaisimen liikerataan nähden.. ei hlvti! Kyllä joillakin sitten hiihtää!
Osien kiillotuksen jälkeen tilasin metallisen liipaisimen jälkivedon säädöllä, ja nyt liipaisu on jo aivan eri planeetalta. Ja sitäpaitsi uusi liipaisin on punainen! Ai sitä ansaitsemattoman rispektin määrää, mitä sillä saan kaupallisella radalla! En muuten uskalla miettiä, miltä Jardin koneisto tuntuisi, enkä varmasti uskalla kokeilla, ennenkuin minulla on sellaiseen rahaa.

Ja sain siihen rumaan Norincoonkin uuden takatähtäimen. Kunpa vain osaisin ampua .22:sta isommilla aseilla.