Mökkiä...

Viime viikot ovat vierähtäneet mökin rakennuspuuhissa. Kauppaopistossa aikoinaan piirreltiin käyriä tuotantotekijöiden ja tuotannon suhteesta, ja käyrät voi helposti todistaa käytännössä oikeiksi:
Otetaan yksi hirsimökkipaketti, yksi tontti ja kaksi amatööriä, mies ja nainen, jotka katsovat voivansa mökin rakentaa hartiavoimin vapaa-ajallaan, suunnitelmana se, että mies tekee raa'an työn ja nainen tekee aikaavievät 'apuaskareet', kuten maalaus/puun suojaus jne. Piirretään käyrä: mökin valmiusaste/aika ja otetaan tällä kertaa huomioon mm sellaiset sekundääriset argumentit kuten: Molemmat amatöörit kärsivät korkean paikan kammosta, tontti on hyvin jyrkkäprofiilinen (mökin takaosan ollessa 40-60 cm kalliosta, johon perustuspilarit on perustettu, etuosa on 60-210 cm kalliosta), ja mökissä on kuvissa eri somalta näyttävä "torniparvi", jonka katto on about 7 metrin korkeudessa maasta, niin tulokseksi saadaan hyvin, hyvin loivasti nouseva suora.
Jos kuvioon lisättäisiin 3-4 ammattilaista, niin kuvaaja olisikin yhtäkkiä hyvin toisenlainen...

No, kuudes kesä rakennustyössä alkaa, ja tarkoitus on, että tämä olisi viimeinen varsinainen rakennuskesä mökin parissa. Porakaivon teettämistä on päätetty lykätä vuodella/kahdella, pääosin taloudellisisita syistä. Monesti on ollut luovuttaminen mielessä, mutta kummasti olemme jaksaneet. Ulkoista työ/konevoimaa ei ole todellakaan käytetty muussa, kuin maatöissä ja ylimmän hirsikerran sekä kattoristikoiden nostossa. Ristikoiden nostossa oli apuna talkooporukka, ja sen päivän jälkien korjaaminen vei minulta pari viikonloppua... :P. Muutaman kerran on vaimokkeen siskonmies käynyt auttamassa (muutama päivä hirsien nostossa, muutama päivä katon laudoituksessa ja muutama päivä kesäsaunan rakentamisessa), ja hänestä onkin ollut suuri apu, kuten on ollut vaimokkeen veljestäkin, jolla on sähköasentajan koulutus, vaikkei niitä töitä olekaan kai koskaan elannokseen tehnyt.

Monet ovat ihmetelleet, miksi  olemme ottaneen näinkin suuren projektin harteillemme; 85 neliön mökki, eikä rakentajataustaa kummallakaan, toinen on tietokonenörtti ja toinen toimittajatiedottajamarkkinointiviestintäkonsulttiyrittäjä. Tärkein syy, ainakin omalta kohdaltani on ollut ja on vieläkin: Koska me pystymme siihen. Ja onhan tuo paikalleen noussut, hitaasti kyllä, mutta niinhän sitä sanotaan, että kun mökki on valmis, ei kukaan juuri kysy "kuinka kauan tätä rakennettiin?", vaan "kuka tämän rakensi?".

Pitkä irtisanomisaika on nyt hyvä käyttää pieneen loppurutistukseen. Rakentaminen onkin taas pitkästä aikaa mukavaa, kun ei tarvitse laskeskella vapaita viikonloppuja ja loppukin häämöttää. Tarkoituksena on ollut, että jos rakentaminen alkaa tökkiä, voi vaikka pitää vapaan iltapäivän ja käydä vaikka kalassa tai paikallisella ampumaradalla (mistä tulikin mieleen, että aikoinaan soitin rataa hallinoivan paikallisen rhy:n toiminnanohjaajalle ja korrektisti kysyin, että saisiko rataa käyttää omatoimisesti, vaikken ko. rhy:n jäsen olekaan. Luurin toisessa päässä oli hetken hiljaista, sitten tuli vastaus hämmentyneellä äänellä: "No siksihän se rata on sinne rakennettu!" Vielä kertoi, milloin on järjestetyt luodikko/haulikkoharjoittelut ja toivotti tervetulleeksi...)

Vaimokkeella on niin paljon työtä, että sovimme, että hän tahkoaa rahaa yrityksemme kautta, ja minä tuhlaan ne rakennukseen. Toimiva työnjako..